Tuula T. Matintupa esitteli vuonna 2012 uuden romaanihenkilön: rikoskomisario Aleksanteri Piippo sai tehdä tilaa rikosylikonstaapeli Alina Männylle. Mänty debytoi Syntymään tuomittu -nimisessä dekkarissa ja keväällä 2013 ilmestyi sen seuraaja nimeltään Laululintu.
Olen nauttinut Matintuvan dekkareista juuri samasta syystä kuin murharouva Christien teoksista. Kirjoissa kun pääosassa on ainoastaan murha (ja tietysti sen selvittely!), mutta ei mitään sen syvempää yhteiskunnallista pohdintaa. Lisäksi Matintupa osaa tiivistää asiansa eikä esimerkiksi Pirkko Arhipan lailla vatvo teoksesta toiseen poliisihahmonsa yksityiselämänsä edesottamuksia. Alina Männyn siviilielämää raotetaan vaikean äitisuhteen ja siskon vauvanodotuksen myötä, mutta asioista kertominen ei ulotu sellaisiin mittasuhteisiin kuin vaikkapa Varpu Ahavan alkoholismista jankkaaminen.
Mutta itse Laululintuun siis. Hmm, mitäpä siitä sanoisi, ettei tulisi paljastaneeksi liikoja... No, on maalaiskylä uskonlahkoineen, kyläjuoppoineen ja juoruämmineen. On perhe, jonka musta lammas palaa kotikonnuilleen aloittaakseen elämänsä puhtaalta pöydältä, mutta tuleekin tapetuksi. Jossain vaiheessa yksi kyläjuopoista naukkaisee myrkkyviinaa, erään pikkutytön biologisten vanhempien taustojen penkominen sysäisee liikkeelle lumipalloefektin ja vaikka kaikki tuntuvat tietävän toistensa asiat, niin kuka loppujen lopuksi valehtelee ja kenelle? Lue, nauti ja rentoudu! Vai voiko murhaa miettiessään nauttia ja rentoutua... ;)
Tuula T. Matintupa:
Laululintu
Kustannus-Mäkelä Oy, 2013
ISBN 978-951-883-488-8
190 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti