Oi!

Kun samassa teoksessa on kuvattu Suomen historiaa, suomalaista kultuurihistoriaa ja suomalaisen

arjen historiaa, niin voiko sellaista kirjaa mitään muutakuin rakastaa? Ei voi.

Paimentyttö avaa Enni Mustosen uuden sarjan nimeltään Syrjästäkatsojan tarinoita. Tarina lähtee liikkeelle 1800-luvun loppupuolelta köyhästä kalastajanmökistä, jossa 13-vuotias Ida asuu sairaan äitinsä kanssa. Ida jää kuitenkin orvoksi ja joutuu lähtemään kotoaan. Lyhyen karjakonpestin ja vakavan onnettomuuden jälkeen Ida päätyy pikkupiiaksi itsensä Sakari Topeliuksen perheeseen. Päivät ovat täynnä työtä kukonlaulusta iltamyöhäiseen, mutta pian Ida kuitenkin löytää paikkansa Topeliuksen perheessä.

Tämä kirja oli minulle todellinen nautinto juurikin blogin ensimmäisessä virkkeessä mainitsemieni seikkojen takia - ja onhan kirja myös hyvin ja huolellisesti kirjoitettu! Teoksesta tuli mieleen Eira Pättikankaan romaanit ja se mitä aina mietin niitä lukiessani (Pättikangas kirjoittaa pääasiassa historiallisia romaaneja) eli millä ihmeen sisulla ja sitkeydellä nuo entisaikojen paimentytöt ja pikkupiiat oikein jaksoivat päivästä toiseen? Heillä ei ollut kertakaikkiaan yhtään mitään. Ida ei omistanut edes alushousuja.

Toinen miettimisen aihe on loppumattomalta tuntuva kotitaloustöiden määrä. Ei ollut lämmintä juoksevaa vettä, ei imuria, kahvinkeitintä, mikroaaltouunia, valmisruoki,a pyykkikonetta... vaan kaikki piti tehdä itse omin käsin alusta alkaen. Jopa terveyssiteet tai siis stoptuukit, kuten Irene-mamselli Idaa opettaa, oli kudottava itse. Ja stoptuukien kutominen, peseminen ja ja kuivattaminen oli tehtävä mahdollisimman hiljaa ja piilossa. Idalla ei totisesti ollut tekemisen puutetta, mutta ei hän silti kohtaloaan surkutellut. Hmm, ehkäpä nykyihmisellä olisi jotain opittavaa menneiden vuosisatojen naisten elämästä?

Ja vaikka jo kuvittelinkin tietäväni suomalaisen kirjallisuuden historian suurmiehistä kaiken ;) , niin enpäs tiennytkään. Paimentytössä avatui aivan uusia piirteitä professori Topeliuksesta: en ollut edes käsittänyt kuinka naisvaltaisessa ympäristössä hän eli :). Paimentytöstä sainkin kimmokkeen tutkia tarkemmin -pitkästä aikaa!- Topeliuksen maailmaa.

Ainoa ongelma tässä nyt sitten on se, että miten malttaa odottaa jatkoa? Teoksen lopussa kun Topeliuksen kuolemaa sureva Ida saa kuulla, että Erik Järnefeltin Aino-sisko etsii luotettevaa lastenhoitajaa. Niin, juurikin tämä Aino, joka "on naimissa sen viuluniekan ja säveltäjän kanssa"...

Enni Mustonen:
Paimentyttö
Otava, 2013
ISBN 978-951-1-27207-6
363 s.