Tietoja minusta

Kirjastoalan ammattilainen, joka harrastaa kirjallisuutta ja jonka lapsille on hankittu kirjastokortit ristiäisiä seuraavana arkipäivänä. Lukee kaikkea muuta paitsi fantasiaa, kauhua ja scifiä. On kiinnostunut "suomesta ja Suomesta" (K. Hazardia lainaten).

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Välipala Kurtin kanssa

Otava ilahdutti keväällä 2013 Kurt Wallanderin ystäviä julkaisemalla pienoisromaanin nimeltään Haudattu. Kirjailija Henning Mankellin esipuheen mukaan Haudattu pohjautuu alunperin Hollannissa ilmestyneeseen kaupanpäälliskirjaan. Kirja muokkautui myöhemmin BBC:n elokuvakäsikirjoitukseksi ja sitä myöten Mankellin mielestä varsin onnistuneeksi elokuvaksi. Tästä kirjailija sai sitten idean "hollantilaisen" kirjan uudelleenjulkaisusta.

Jos ajatellaan koko Wallander-kirjasarjaa, niin Haudattu sijoittuu sarjassa toiseksi viimeiselle paikalle, juuri ennen Rauhatonta miestä. Wallander etsii unelmiensa taloa, jonne voisi vetäytyä viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Taloa, jossa komisarion seurana viihtyisi myös koira. Ystävänsä houkuttelemana Kurt lähtee katsomaan maaseudulla sijaitsevaa talovanhusta ja ihastuukin siihen tosissaan. Juuri ennen kuin talokaupoista ollaan tekemässä virallisia, niin jokin rikkoo idyllin: puutarhassa pistää maasta esiin käsi. Ihmisen käsi.

Enempää en juonikuviota viitsi kertoa, ettei muilla lukijoilla menisi jännitys pilalle! Kirja kun on kirjaimellisesti pienoisromaani, varsinainen välipala, josta on myönnettävä (anteeksi Henning ja Kurt tämä seuraava toteamus!), että ilman sitäkin olisi tullut toimeen. Varsinaisen rikoksen juoni on aika löyhä. Kiinnostavinta oli mielestäni lukea mitä Kurtille kuuluu eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä sekä teoksen lopussa oleva essee Kurt Wallander -nimisen hahmon "syntymisestä". Suosittelen teosta ainoastaan fanaattisille Kurt-faneille - ja ne, jotka eivät ole vielä tähän ystadilaiseen komisarioon tutustuneet, niin aloittakaapa tutustuminen sarjan ensimmäisestä osasta nimeltään Kasvoton kuolema (ps. kirjasarjan aloittaminen omalla vastuulla: voi aiheuttaa voimakasta riippuvuutta).

Henning Mankell:
Haudattu
Otava, 2013
ISBN 978-951-1-27763-7
174 s.
 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Nemi, Jussi ja Jussin emäntä



Tällä kertaa esittelyssä kevään 2013 sarjakuvasatoa: Nemin joukot ja Pöyrööt - Rakkautta kärestä pitäen. Ensinmainittuun tartuin hieman pitkin hampain, mutta sainkin yllättyä positiivisesti ; jälkimmäisen kohdalla olin heti ensimmäisenä leuhkana varausjonossa...

Neiti Nemi siis. Olen fanittanut Lise Myhren luomaa omalaatuista sankaritarta aina siitä asti, kun Nemi alkoi ilmestyä Suomessa. Jossain vaiheessa fanittamiseen tuli stoppi: Nemi alkoi mielestäni toistaa itseään. Oli jatkuvaa suklaansyönnin ähkyä, krapulapäiviä, Taru Sormusten herrasta -jumalointia ("onko Legolas ihqumpi kuin Aragorn" jne.) ja entistä näkyvämpää sormella osoittelua niinsanottuja taviksia kohtaan. Niitä kohtaan, jotka perustavat perheen, käyvät töissä ja ottavat asuntolainan. Siksi minulla meni vuosia, että en lukenut Nemiä lainkaan.

Jotain Nemille on kuitenkin tapahtunut näinä vuosina. Vai kenties Lise Myhrelle? Nemin joukoissa on toki mukana niitä vanhojakin elementtejä, mutta myös jonkinlaista vakavoitumista, henkistä kasvamista, aikuisuutta... miksi kukin nyt sitä sitten haluaakaan sanoa. Tätä sarjakuvauutuutta suosittelenkin aikuisimmille lukijoille, suurin osa tarinoista ei takuulla avaudu teini-ikäiselle lukijalle. Ja hmm, ehkäpä parisuhteeseen sitoutunut sankaritar vielä jossain vaiheessa astelee alttarille (mustassa, tottakai!), menee/joutuu töihin tai tai tai...

Jussi Pöyröö puolestaan julistaa rakkauden ilosanomaa Arttu ja Liisa Seppälän toisessa julkaistussa Pöyrööt-kirjassa Rakkautta kärestä pitäen. Minulla olikin ilo nähdä Seppälät työn äärellä Farmari 2013-messuilla ja toki myös itte isäntä Jussi oli paikalla! Pöyröön messukojulta mukaani tarttui paita ja tarroja, kyllä ny kelepaa trossata...

Jussin "rakkauselämän käsikirja" sisältää 116 sarjakuvastrippiä niinkin arkisesta asiasta kuin pitkäikäinen avioliitto ja kaikkeen siihen liittyvästä kuten pyykinpesusta, nurmikon leikkuusta ja emännän kampaajalla käymisestä. Mutta voi herramunjee kuinka Seppälät osaavatkin tiivistää kolmeen ruutuun miehen yritykset tehdä keittiöhommia! Ja kaikki höystettynä Etelä-Pohjanmaan murteella eli ai ai että mä nautin! Jos tiedät mitä tarkoittaa, kun jotakuta tihkaasoo ja takanasi on pitkä parisuhde, niin lue tämä kirja! 


Lise Myhre:
Nemin joukot
Egmont Kustannus Oy Ab, 2013
ISBN 978-952-233-628-6
(sivuja ei merkitty enkä jaksa laskea... LOL)

Arttu ja Liisa Seppälä:
Pöyrööt - Rakkautta kärestä pitäen
Avot design Oy
ISBN 978-952-67756-1-6
71 s.

 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Itkaistaan ja kännyköidään


Pirkko Arhipan/Marja Orkoman julkaisutahti on tutun turvallinen: keväisin viihderomaani Marja Orkomana ja syksyisin dekkari omana itsenään eli Arhippana. Tämän kevään Orkoma-romaani Lesti & Lautanen on aloitus uudelle sarjalle nimeltään Satakielisiskot. Kaksi nuorta naista, Henna ja Auri, saapuvat yhtä aikaa Satakielilaaksoon asuntoesittelyyn, jossa tarjolla on tyhjilleen jäänyt liiketila. Naiset eivät tunne toisiaan ennestään, mutta yhteinen sävel löytyy pian. Vanha, rapistunut rakennus hurmaa omista yrityksistä haaveilevat naiset ja niin Hennasta ja Aurista tulee kämppäkaverit. Satakielilaakso saakin täten kaksi uutta yrittäjää: Henna avaa oman suutarinliikkeen ja Auri lounasravintolan. Ja löytyypä liiketilasta vielä pikku kaksio, jonka naiset remontoivat yhteiseksi asunnokseen.

Ja kaiken keskellä on tietenkin lemmenhuolia, poikaystäviä tulee ja menee. Niihin Orkoma olisi mielestäni saanutkin jäädä - kirjaa kun vaivaa sama asia, joka on vaivannut Arhipan/Orkoman teoksia jo pidemmän aikaa. Niihin nimittäin tungetaan aivan liikaa erilaisia teemoja ja juonenkäänteitä. Tähänkin suhteelliseen lyhyeen (206 s.) viihderomaaniin on oman yrityksen perustamiseen liittyvien juonenkäänteiden lisäksi tungettu esimerkiksi Hennan äitiin kohdistunut työpaikkakiusaaminen ja siitä johtuva psyykkinen sairastelu, Hennan isovanhempien leipomo ja kaikki siihen liittyvä historia, rasismi, perheeltään piilotettu muslimityttö, Aurin entisen työnantajan puukottaminen ja  tämän puolison ms-tauti sekä yksi kultaiseen häkkiin vangittu kotirouva. Viimeksi mainittu on muuten kovinkin tuttu hahmo Arhipan/Orkoman teoksissa ja taas tulee mieleen, että onkohan kirjailija kenties itse joskus ollut sellainen? Mutta toisaalta, tässä on kyseessä uuden sarjan aloitusosa eli ehkäpä nuo kaikki kuuluvat olennaisina osina Satakielisiskojen tarinaan. Sen tulemme näkemään vuosien mittaan.

Mutta unitabletit, valuva kahvi (ei kahvi valu keittimessä, se tippuu!), itkaiseminen ja kännyköinti eli auta armias näiden omituisten, vanhahtavien sanojen kanssa! Vaikka Lesti & Lautanen on tutun turvallista ja harmitonta viihdettä, niin kirjailija taitaa silti olla parhaimmillaan kuvaillessaan vanhempien rouvashenkilöiden elämää... (esimerkiksi Varpu-komisario, jos tunnette tapauksen). Parikymppisen naisen pään sisälle hän ei pääse ja siksi Hennasta ja Aurista tuleekin mielikuva, että he ovat sellaisia arsenikkia & vanhoja pitsejä -tyylisiä ikäneitoja. Toivottavasti sarjan seuraavassa osassa on kiinnitetty enemmän huomiota nuorelle naiselle tyypillisempään kielenkäyttöön sekä etenkin teknisten vempaimien ja sosiaalisen median maailmassa sukkuloimiseen...

Marja Orkoma:
Lesti & Lautanen
Kustannus-Mäkelä Oy, 2013
ISBN 978-951-883-489-5