Tietoja minusta

Kirjastoalan ammattilainen, joka harrastaa kirjallisuutta ja jonka lapsille on hankittu kirjastokortit ristiäisiä seuraavana arkipäivänä. Lukee kaikkea muuta paitsi fantasiaa, kauhua ja scifiä. On kiinnostunut "suomesta ja Suomesta" (K. Hazardia lainaten).

maanantai 4. marraskuuta 2013

On talo pieni keltainen...

...ja punainen on ovi sen.
Olin aikoinaan vuosia töissä kaupunginkirjastomme lasten- ja nuortenosastolla ja muistan ihmetelleeni sitä kuinka samat kuvakirjat tuntuivat kiertävän lainassa vuodesta toiseen. No, enpä ihmettele enää. Omien lasteni kautta olen oppinut, että mitä tavallisemman oloinen kuvakirja, niin sitä parempi se on. Ja tästä syystä Mikko Mallikas, Mato Matala, Teemu & Sanna ja Puppe ovat meillä kuuminta hottia. Tekotaiteelliset ja yltäkylläisiä värejä tursuavat kuvakirjat, älkää vaivautuko!

Ja siellä keltaisessa talossahan asuvat Tilda, Sipsu, Erkko, Helmi, Totti ja Nuuni. Talosta ja ovesta kertova tunnuslaulu on varmastikin tuttu kaikille, jotka katsovat/joutuvat katsomaan Pikku Kakkosta :) . Veikkaisin, että näistä Polly Dunbarin kirjoittamista ja kuvittamista kuvakirjoista voi ajan saatossa tulla juurikin niitä, joita pienet asiakkaat lainaavat vuodesta toiseen. Omalle kolmevuotiaalleni jouduin lukemaan näitä kuukausitolkulla kyllästymiseen asti...  :)

Tilda ja ystävät -sarjan kirjoissa on hillitynvärinen selkeä kuvitus, sopivasti tekstiä ja niissä kerrotut asiat ovat ihan tuikitavallisia kotona tapahtuvia juttuja. Leikitään piilosta, pestään hampaat, mennään nukkumaan, kadehditaan toisen leluja ja tehdään ärsyttävää tinkiä muille perheenjäsenille. Jälkikäteen olen vasta tajunnut, että näissä kirjoissa ei ole mitään sen syvällisempiä opetuksia. Nuuni kiusaa muita, pyytää anteeksi, saa anteeksi ja sitten leikit taas jatkuvat kuin ennenkin. Ja tätä ajattelen erityisesti nyt tähän vuodenaikaan, kun postilaatikko tursuaa lelumainoksia - tarvitseeko lapsi todellakin kaikkea sitä krääsää, jota ilman ei muka tule joulua?
Eli pitääkö lastenkirjat ahtaa täyteen syvällistä sanomaa, moraalista paatosta tai riemunkirjavaa värikakofoniaa?

Varsin syvällisiä mietteitä siis ;) , mutta lyhyestä virsi kaunis eli jos haluat lukea lapsesi kanssa hyväntuulisia ja ihan rehellisen reiluja LASTENKIRJOJA, niin suunnistapa kirjaston kuvakirjahyllyllä D-kirjaimen luo. Plussaa muuten vielä Tilda-kirjojen sukupuolineutraalisuus!

Polly Dunbar:

Hei Tilda
Hyvää yötä Sipsu
Iloinen Erkko
Kaunis Helmi
Missä Totti on?
Nuuni haukkaa

(julkaissut Gummerus vuosien 2012-13 aikana)

ps. Blogissa on tullut harmittavan pitkä tauko. Kiireinen syksy huonosti nukkuvine lapsineen ja työstresseineen on verottanut lukuharrastustani. Syys-lokakuun öinä kahlasin Ken Follettin tuhatsivuisia järkäleitä, niistä lisää myöhemmin, mutta juurikaan muuhun en pahemmin ehtinyt keskittyä (lastenkirjoja toki on luettu päivittäin, siitä en tingi!).

pps. Enkä muuten edelleenkään käsitä Taivaslaulu -meuhkaamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti